Unennäkö murhan selvittäjänä

Vanhoja Spiritisti-lehtiä selaillessani silmiini osui kertomus unesta jossa murhattu mies ilmestyy eräälle tuttavalleen. Kiinnostuin jutusta ja ryhdyin etsimään sanomalehtiuutisia tapauksesta. Kyseinen unennäkö on merkitty poliisin pöytäkirjoihin ja julkaistu hyvin monessa sanomalehdessä samanlaisena kuin tämä Perä-Pohjolaisen uutinen.

Perä-Pohjolainen 18.1.1912

Unennäkö murhan selvittäjänä.

Kuten tiedetään ei Tornion rautatien varrella viime marrask. 24 p:n iltana murhattua miestä tunnettu, ennen kuin talokas August Lempeä Alatornion Liakan kylästä, näki merkillisen unensa, ja sen johdosta kävi murhattua katsomassa. Julkaisemme tässä sen kohdan polisiitutkinnon pöytäkirjasta, joka koskee August Lempeän kuulustelua:

Talokas August Lempeä: että hän oli ensi kerran kuullut murhasta puhuttavan seuraavana sunnuntaina (siis marrask. 26 p:nä, sillä murha tapahtui perjantaina marrask. 24 p:n iltana), kun hän kävi eräässä torpassa, jossa oli ollut myöskin mäkitupalainen Anton Ruuti. Seuraavana keskiviikkona hän kävi Torniossa ja siellä nahkuri Nykäsen puodissa oli rouva Nykänen puhunut, kuinka surkeaa on, kun ei kukaan edes tunne murhattua, johon todistaja (Lempeä= oli sanonut, että sietäisi hänenkin käydä ruumista katsomassa, vaikka siitä ei mahtane olla suurta apua, koskei muutkaan häntä tunteneet. Saman päivänä oli hän myöskin Tornion Lehdessä lukenut uutisen tapahtuneesta murhasta. 

Kun hän sitten illalla tuli kotiin ja tavalliseen aikaan pani maata pirttiin, jossa nukkuivat vaimonsa ja työmies Kustaa Henriksson, näki hän yöllä unta, että muuan mies tuli ovest sisälle ja oli Ville Liimatan näköinen (Liimatainen on murhatun oikea sukunimi) sekä mainitsi olevansa Kiirunasta ja että hän on se Liimatan Ville, joka Raumolla tapettiin, johon todistaja sanoi: ”Niinkö”. Liimatta tällöin vastasi: ”Niin ne teki roistot”, jatkaen: ”ei ne roistot muuten olisi saaneet minua matkaansa, mutta kuin toinen niistä oli tuttu, niin lähdin; roistot veivät minulta toista tuhatta markkaa rahaa, jotka sain melkein kaikki vaihdetuksi Suomen rahaksi, mutta toista sataa jäi, joita roistot eivät löytäneet, kuin olivat paidan povilakkarissa. Veivät roistot myöskin multa kuvernöörin passin ja papinkirjan, etteivät ihmiset tuntisi, ja myöskin palttoon”. Ja oli Liimatta vielä sanonut todistajalle: ”Käy sinä Aukusti rukka minua katsomassa, kyllä sinä minut tunnet, vaikka leuka ja kurkun alus on musta, kun minua on muokattu”. Kun todistajaa unessa pelotti, oli Liimatta sanonut: ”Et suinkaan ole niin hourio, että minua pelkäät. Muistathan, että aijoin ensin tulla teidän luokse ja sitten vasta mennä akan luo”. 

Tämän jälkeen heräsi todistaja ja oli valveilla toista tuntia, mutta kun uudestaan nukkui, oli nähnyt samaa unta ja oli Liimatta maininnut, että kahdessa kohdassa oli kova ottelu, ennen kuin saivat häneltä hengen, sekä että hän oli aikonut kesällä kirjoittaa todistajalle, mutta ei tullut tehneeksi sitä, kun aikoi syksyllä tulla todistajan luo ja silloin maksaa takaisin Kirunaan mennessä todistajalta lainaamansa 14 markkaa.

Aamulla herätessään oli todistaja heti kertonut unestaan vaimolleen ja työhenkilölleen Augusti Henrikssonille samalla lausuen unensa johdosta, että jos hän olisi nuorempi mies (jolloin hän varmasti tiesi unensa jotain merkitsevän), ei tuo uni merkitsisi mitään hyvää Liimatalle ja että kaikissa tapauksissa luule tälle jonkun ikävyyden tapahtuneen.

Unensa johdosta oli todistaja sunnuntaina jouluk. 3. p. Alatornion kirkkomaalla olevassa leikkuuhuoneessa käynyt ruumista katsomassa ja tunsi sen Liimataksi samoin kuin myöskin mäkitupalainen Juho Pietilä ja vaimonsa tekivät. Seuraavana tiistaina todistaja kävi toisen kerran lautamies Antti Hyvälän ja Sakari Lassilan kanssa ja tunsivat hekin vainajan Liimataksi. 

Lempeä ei sairautensa takia ollut saapuvilla viime maanantaina välikäräjillä. Mutta tiistaina, t.k. 16 p:nä oli hän oikeudessa kuulusteltavana. Lempeä kertoi, ettei hän unennäkönsä edellisenä päivänä ollut Liimataista ajatellut. Hän myönsi unennäkönsä sellaiseksi kuin poliisitutkintpöytäkirjassa on kerrottu, ainoastaan muuttain osaksi järjestystä, joten esim. Liimataisen kehotus, että Lempeä kävisi hänen ruumistaan katsomassa, siirtyi unen alkupuolelle. Selville kävi, että Lempeä oli ollut murhan aikana kotipaikkakunnallaan, kotona, joskin samana päivänä, jolloin murha tapahtui illalla, hän oli käynyt Rantakataja nimisessä talossa räätäli Jalmari Niskavaaran luona.

Muuan henkilö, joka oli saapuvilla nahkuri Nykäsen puodissa silloin, kun Lempeälle kerrottiin murhatapahtumasta, on sanonut kertomuksen tehneen syvän vaikutuksen Lempeään.

Murhasta pantiin syytteeseen lopulta helsinkiläinen Severin Signal ja tamperelainen Edvard Jokinen. Juttua puidaan sanomalehdissä monta vuotta. Severin Signal mainitaan joissan uutisissa "näyttelijäksi". Jonkinlainen esiintyjä tai voimamies tämä Severin luultavasti on ollut, kuten seuraava Satakunta-lehden mainos vuodelta 1903 todistaa: