keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kauhua lukuun!



Aion ottaa osaa Hämärän jälkeen lukuhaasteeseen.

Hyllyssä lojuu iso kasa vielä lukemattomia kauhuantologioita ja novellikokoelmia. Suurin osa niistä on kotimaisia, joten keskityn haasteen aikana kotimaiseen kauhuun. Tosin parhaillaan lukemani kirja on Markku Sadelehdon toimittama Wendigo, joten siitä tulee hämärän jälkeen haasteeni ensimmäinen kirja.

Kuoriaiskirjojen tuotannon lukeminen on sekin kesken. Kolmannen Stepanin koodeksi-antologian pitäisi putkahtaman olevaisuuteen tässä kevään mittaan, joten lisään koodeksinkin omalle kauhulistalleni. Osuuskummalta on lukematta Katajalan Korpin silmät kaiken näkevät, ja upouusi Rocknomicon. Marko Hautalan Kuokkamummo pitänee kiikuttaa kirjastosta kotiin, heti kun on aikaa tarttua romaaniin. Ja mitä olisikaan kauhuhaaste ilman Boris Hurttaa? Hurtalta on lukemtta kokoelmat Vuoden pimein päivä, Valdemarin kirja, sekä uusin romaani Kadonneet pojat.



Onhan näitä tässä. Päivitän lähiaikoina täydellisen listan kirjahyllyni kotimaisista kauhuromaaneista ja antologioista sivuilleni. Veikkaan että tämä vuosi on otollisin novellien lukemiseen, joten nyt urakoin viime vuosina ilmestyneitä antologioita pois lukulistalta. Katsotaan miten romaanien kanssa käy.


 

2 kommenttia:

  1. Minulle tuli aamulla parin tuttavan juttuisa vastaan Gaimanin Coraline. Koska olen jo hyvän aikaa harkinnut sen kuuntelemista, niin nyt seuraavaksi taitaa olla sen aika.
    Jotakin kotimaista, tai siis suomalaista, kauhua olen myös etsiskellyt testattavaksi. Jos rohkeus riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coraline on kyllä hyvä kirja, olen lukenut sen joskus muinoin. Viimeksi olen katsellut vaan kirjasta tehtyä elokuvaa, mikä sekin on oikein jännä.

      Kotimaisesta kauhusta kiinnostuneille (mutta kauhuun harjaantumattomille) voisin suositella Osuuskumman Ruumiittomat-antologiaa, jossa on aavetarinoita. Itse luin siitä novelleja viime vuoden Atorox-äänestystä varten, ja tiedän että ihan hurjan pelottavia sen kirjan tarinat ei välttämättä ole.

      Tuossa mun läjässä on myös Topeliuksen nuoruusvuosinaan kirjoittamia kauhujuttuja. Kokoelman nimi on Morsian ja muita kauhunovelleja. En ole vielä siihen tarttunut, mutta odotan sen olevan aika mielenkiintoinen lisä satusedän tuotantoon.

      Ken vainajia muistelee-antologia on kanssa siinä mielessä mielenkiintoinen, että tarinoiden innoitusta on haettu kansanperinteestä. Ja pitäähän sitä mainostaa kun siinä on oma mieskin mukana :)

      Poista